joulu 2006
Tupola - 12/2006
Maapallo, tovi jos kolmaskin ajanlaskun lopettamisen jälkeen...

Eräänä päivänä kävi käsky, että Liossa PumPumin oli käytävä poppamies Pomppivan Telan luona ja otettava tältä rohtoja ja yrttejä ja maagisia taikavoimia niin paljon, jotta hän näkisi näyn menneistä ajoista. Niistä ajoista, jotka olivat ennen elämäämme aikaa. Siitä todellisuudesta, jota elettiin ennen elämäämme todellisuutta. Sillä siellä oli perimätiedon mukaan jotain merkirkittävää. Jokin merkittävä juhla. Jokin tärkeä päivä, jolloin elämä pyhittettiin jollekin elollista suuremmalle.
Se oli sen aikaisen maailman rauhan päivä.

Mukaansa retkelleen Liossa PumPum otti parhaan ystävänsä Ventti Kätevän. Ja palatessaan he kertoivat yhteen ääneen seuraavan tarinan:

Totisesti ilmoitamme teille. Siinä oli sellainen lihava punapukuinen äijä, jolla oli kauhean pitkä parta. Ja se äijä oli sairaanloisen vihainen. Ja se janosi kostoa. Mutta se jäi savupiippuun kiinni, eikä siksi saanut haluamiaan tavaroita. Ja taivaalla oli valoja. Kirkkaita valoja mustassa yössä. Ja sillä tapahtumalla oli nimikin. Mutta sitä emme selvästi muista. Jotenkin se tuntui olevan Pasi Kankkunen. Joo, Pasi Kankkunen se oli. Tai sovitaan nyt ainakin niin, että se oli Pasi Kankkunen. Ja se Pasi Kankkunen oli samalla nainen, jonka aviomies oli paimen. Ja se paimen ratsasti aasilla Pasi Kankkusena sellaiselle kukkulalle, jonne oli rakennettu risti. Ja sitten se paimen naulasi sen lihavan punapukuisen parrakkaan äijän siihen ristiin. Ja sai taivaasta lahjakseen karitsan, joka muni munia, joita lapset alkoivat koristella. Ja ne tekivät niistä munista kauniita. Äärettömän kauniita. Ja sitten ne lapset lahjoittivat sen kaikkein kauneimman munan sille paimenelle. Ja se paimen nousi jälleen aasinsa selkään, otti karitsan ja koristellun munan mukaansa ja vei ne vaimolleen, joka polvistui miehensä eteen molemmat kätensä ojentaen. Ja silloin karitsan rintakehä pullistui ja tämän sydän leijaili kohti vaimoa ja laskeutui tämän pään oikealle puolelle aviomiehestä katsottuna vasempaan käteen. Ja toiseen käteen leijaili koristeltu muna. Ja siinä oli vaimo. Käsissään kartitsan sydän ja Pasi Kankkusen muna. Ja hän katsoi kirkkaisiin valoihin taivaalle. Ja huusi sydämensä kyllyydestä koko sielunsa kauniiksi ihstrumentiksi virittäen:

”Oikein Hyvää ja rauhallista Joulua!”
|